Jälkitarkastus ja lopputulema

Tosiaan, kävin tässä joku päivä jälkitarkastuksessa ja samalla tiedustelin miten siirto-operaatio oli mennyt. Nooh, huonostihan se. Saatuja soluja oli ollut vain 6, joista ainoastaan yhtä saatiin vähän aktivoitua, mutta ei lähtenyt enää jakaantumaan. Kaikki saadut solut olivat siis epäkypsiä. Sen saattoi kyllä arvatakin.

Sille nyt ei sitten voi mitään, kaksi kolmesta yrityksestä on mennyt mönkään mutta ehkä sitten vaan iloitaan siitä yhdestä onnistuneesta.


Sitten raha-asioihin. En muista olenko jo aiemmin kirjoittanut jotain tästä saatavaan korvaukseen liittyen, mutta nyt sitten ainakin tulee infoa.

Elikkäs, matkakustannukset maksetaan yleisen kulkuneuvon taksan mukaan, mutta riittää siis että toimittaa junasta/bussista saadut kuitit tai liput. Keräyspäivänä saa paluumatkalla käyttää taksia, jolloin sekin korvataan, mutta myös tarvittaessa saattajan matkustamisesta aiheutuneet kulut. Jokaisesta vastaanottokäynnistä maksetaan hieman päälle 30 e kulukorvauksina. Ja kaiken lisäksi ns. itse prosessista maksetaan 250 euroa.

Eli rikastumaan näillä hommilla ei pääse, jossain Amerikassa ehkäpä :D Mutta eipä tätä rahasta tehdäkään, vaan auttamisen halusta. Kaiken lisäksi jos olen ymmärtänyt asian oikein, niin nuo kyseiset korvaukset tai ainakin osa niistä, tulee olemaan sitten sen hoitoa saavan pariskunnan laskussa.. Että sillai.

Ei mulla muuta, ehkäpä jäädään odottelemaan seuraavaa kertaa.

Itku pitkästä ilosta

Eilen tosiaan oli itse keräys eli punktio. Vaikka luotto oli kova, niin lopputulos ei ollut ihan toivottu. Ilmeisesti tämänkertainen kierto oli ehkä vähän jotenkin huono, ja paljastui että pikku soluset eivät sitten olleetkaan kasvaneet niin paljoa kuin olisi pitänyt. Mutta suoritettiin se homma kuitenkin. Olin vähän jotain aavistellutkin siihen suuntaan, koska viime kertaan verrattuna ei tuntunut vatsan alueella niin paljoa mitään erityisiä tuntemuksia..

Anyway, edellisellä kerralla mukaan annetun diapamin vetäisin siinä sitten sisälle tullessa. Saattoi kuitenkin olla vähän liian myöhään otettu, koska toimenpiteen alkaessa alkoi iskeä lievä paniikki kun se ei vieläkään ollut alkanut vaikuttamaan. Kipuherkkä kun olen, niin kaikki mahdollinen lievitys tulee tarpeeseen. Hoitaja oli kuitenkin jossain välissä ehtinyt ruiskuttamaan kyynertaipeessa olevan suonikanyylin kautta kipulääkettä, ja hetken sisäisesti hoettuani "vaikuta jo, vaikuta jo!" päässä tuntuikin yhtäkkinen humahdus ja siinä sitten oltiinkin tokkurassa.

Tuota kyseistä kipulääkettä lisäiltiin sitten vähän väliä, jouduin pyytämään sitä itse pariin otteeseen. Kerättävien munasolujen koko olisi hyvä olla 17 mm tai enemmän, mutta muistaakseni minun suurimmat olivatkin vain siinä 14 mm:n tienoilla. Tästä syystä koko keräys oli hyvinkin kivuliasta, puudutuksista ja lääkityksistä huolimatta. Varsinkin vasemmalta puolelta oli vaikeuksia saada yhtä solua otettua, ja siinä vaiheessa kyllä kirposi jo kyyneleetkin silmin. Onneksi me suomalaiset ollaan sisukasta sakkia.

Mikäli en kauhean väärin muista kuulleeni keräystuloksesta, niin kuutisen kappaletta sieltä ilmeisesti saatiin. Eli parempikin olisi voinut olla. Siirto-operaatiostakin kysyin, ja "tuoreena" solut säilyvät 5-6 päivää, jonka jälkeen ne pitää joko käyttää tai laittaa pakkaseen. Näissä projekteissa kaikki kerätyt munasolut hedelmöitetään, niitä kasvatetaan pari päivää (?), jonka jälkeen tarkistetaan moniko on hedelmöittynyt. Sitten seurataan vähän niiden jakaantumista etc ja ilmeisesti siirretään saajalle. Loput halutessaan pakastetaan. Näin ymmärsin.

Näin päivä keräyksen jälkeen molemmat puolet alavatsasta ovat vieläkin aika herkät, tietyt asennot aiheuttavat kumeaa kipua (vaikea selittää). Klinikalta sain mukaani useampia särkylääkkeitä, joita olenkin urakalla napsinut. Ai niin, sen operaation jälkeen sain kahdessa erässä antibioottiakin, koska lääkäri oli joutunut niin monta kertaa tökkimään saadakseen soluja kerättyä. Turvallisuus ennen kaikkea.

Parin viikon päästä on jälkitarkastus, joten silloin sitten selviää miten on solujen käynyt. Täytyy vaan toivoa parasta, kaikkien osapuolien takia.

Välipäivä

Tänään on tietynlainen vapaapäivä kaikista tähän prokkikseen liittyvästä, nimittäin ei tarvinnut aamulla piikittää, eikä illalla tarvitse piikittää. Eilen oli irrotuspistosten vuoro, niitä oli tosiaan se kaksi kappaletta, joissa olikin aika reippaasti sitä nestettä sisällä.

Huomenna sitten vuorossa itse h-hetki, tänään onkin jo vähän tuntunut tuolla vatsan seuduilla taas vähän hassulta. Ei kuitenkaan ihan niin voimakkaasti mitä viime kerralla. Nautitaan nyt niin kauan kun tätä päivää vielä riittää :)

Lisätehoa kasvuun

Tänään oli nyt sitten toinen ilta jo kun pistin itseäni kasvattavalla ruiskeella. Kyseessä on Bemfola-niminen aine, jonka tarkoitus on tosissaankin kasvattaa munasoluja. Eli tässä vaiheessa sekä jarrutetaan että kasvatetaan.

Ekassa kuvassa tosiaan "pakkaus" missä on ruisku ja neulan pää, ne pitää ihan itse osata koota :D Ei siinä muuta ole kuin neulasuojasta tuon paperin poistaminen, osan kiertäminen ruiskun päähän ja kahden suojan poistaminen. Sitten suotta päässä on tuollainen lyhyt oranssi palkki, joka on testiosio. Se painetaan pohjaan ja ulos ruiskahtaa pieni määrä liuosta kokeeksi. Sen jälkeen kierretään tuo valkoinen pää siten, että että lovikohtaan tulee oikea annosmäärä. Ja sitten vain pistetään. 

Pistokseen on vain yksi mahdollisuus, sillä kun on laittanut tietyn annosmäärän ja alkanut painaa, sitä ei voi enää muuttaa eikä siis loppuja aineita saa enää ulos. Pitää siis katsoa tarkkaan että tekee kaikki oikein. On kyllä terävä neula, sen myönnän, ja tekee kyllä kipeää kun sen painaa ihoon. 

Kaiken lisäksi eräänä kertana Orgalutrania laitettuani pistoskohtaan ilmestyi joksikin aikaa punainen kutiseva läntti. Toisella kertaa aluetta pisteli välillä pistoksen jälkeen. Molemmat oireet kuitenkin hävisivät piakkoin. Kaikilla lääkkeillä ja muillahan on aina joitain sivuvaikutuksia, onneksi näissä ei niin kovin vaarallisia tai haitallisia. 

Mutta hei, loppusuoralla ollaan! Enää pari päivää pistelyä ja se on siinä! Hurraaaa!!!

Jarrua päälle

Torstain klinikkakäynnillä sain mukaani vähän lisää ruiskuja, ja silloin otin paikan päällä heti jo yhden jarruttavan pistoksen, ja tänään perjantaiaamuna toisen. Näitä jatketaan ensi viikkoon asti joka aamu.

Kyseessä on Orgalutran, jonka tehtävä on hidastaa munasolujen kasvua. Näin ne pienet soluset eivät pääse liian isoiksi ja irtoamaan ennen aikojaan. Mutta täytyy kyllä sanoa, että on ihan pirun tylppä neula.. saa tehdä töitä että menee ihon läpi. Ja siltä se myös tuntuu.

Tällä hetkellä kyllä tuntee selkeästi solujen kasvun, ihan kuin olisi ilmapallo vatsassa. Ja ilmeisesti tältä tuntuu myös silloin kun on raskaana. Good to know. Noh, viikon päästä helppaa jo, silloin toivutaan taas hetken aikaa.

Ensimmäinen ultra

Ensimmäinen ja samalla tavallaan viimeinen. Tänään siis vähän katseltiin ultrassa että mitenkä hyvin ne pallurat on alkaneet kasvamaan. No hyvinhän ne!

Oikealla puolella oli yhteensä 11 isompaa, joista suurin osa oli 11-12 mm (munasolu normaalikoossa on 0,1 mm) ja sitten oli muutamia pienempiä, jotka olivat 8-10 mm. Vasemmalla puolella oli puolestaan vähemmän ja pienempiä, mutta niinhän se meneekin; jompi kumpi on aina runsaampi. Vasemmalla siis yhteensä 6 kasvavaa, kooltaan 6-10 mm.

Sovittiin sitten jo keräyspäiväkin valmiiksi, ja se tulee olemaan ensi viikolla. Lisäksi tehtiin kalenteriin listaa kaikista lääkityksistä tämän ja keräyspäivän välillä. Yhteensä kuusi kertaa tulee aamupistoksia, jotka jarruttavat solujen kasvua. Sen lisäksi kolmena iltana on kasvattavat lääkkeet, ja varsinainen irrotuspistos laitetaan illalla pari päivää ennen operaatiota. Ja siinä onkin sitten sumplimista saako sen oikeaan aikaan laitettua, nimittäin se on kellontarkka homma. Ei muuten mutta teatteri.

Enempää ultria ei siis tule, vaan näillä ohjeistuksilla mennään. Niin ja sain myös mukaan sellaisen kivan pienen sinisen pillerin. Oikein rauhoittava vaikutus sillä. En siis vielä ottanut sitä, vasta keräysaamuna.

Ja kaiken kaikkiaan siis itseään pitää piikitellä vielä 11 kertaa, koska irrotuspistos on kaksi ruiskua. Vatsa parka. Ei käy kateeksi.

Ja lähtee!

Kiireiden vuoksi päivitykset on jääneet vähemmälle, mutta korjataan se virhe nyt.

Elikkäs, viime sunnuntaina tuli otettua ensimmäinen pistos (2. kiertopäivä). Kyseessä oli kuvan mukainen Elonva-tuote, jonka tarkoituksena on lähteä kasvattamaan munasolujen kokoa. Aine vaikuttaa 7 päivää putkeen, eli ei tarvitse joka päivä itseään piikitellä. Päädyttiin käyttämään samaa metodia mitä viime kerralla, ihan vaan siitä syystä koska se oli niin onnistunut. Ja ihan hyvä niin, muuten olisi joutunut tekemään reikiä joka päivä. Auts.

Voin kyllä mainita, että itse piikin tunkeutuminen ihon alle ei tuntunut paljoa miltään, mutta siinä vaiheessa kun piti painaa se aine liikkeelle, niin ai vitsit kun kirpaisi ikävästi. Huomenna on vuorossa ultra, jossa vähän katsellaan mitenkä ne solut sieltä ovat sitten lähteneet itseään kasvattelemaan. Sen jälkeen päätetään missä kohtaa ruvetaan vähän jarruttelemaan.

Kolmas kierros alkaa

Hah, seuraava lahjoituskerta tuleekin jo taas! Sain viestiä, jossa kysyttiin josko haluaisin taas luovuttaa, niin eihän sellaisesta voi kieltäytyä, kertakaikkiaan. Nyt on siis käyty jo kerran tarkastuksessa ja otettu sekä veri- että pissanäytteet ynnä muuta jutut. Alustavasti pistokset pitäisi alkaa tässä.. noh, viikon sisään :D Huh!

Jos kaikki menee suunnitelmien mukaan, niin kaikki on taas jo ohi silleen kolmisen viikon päästä. Eiköhän kaikki mene ihan hyvin, kun kerta viimeeksikin. Ja siitä puheen ollen, niistä 19 kerätystä solusta 10 olikin ollut vain kypsiä, mutta siltikin ihan hyvä tulos. Ja saajapariskunnalla raskaus etenee edelleen, jeeeee!

Eipä mulla muuta! Kevättä kohti!

Ai niin..

Hups, en ole nähtävästi päivittänyt mitään jälkitarkastuksesta. Noh, tälleen kuukausia myöhemmin voin ilokseni ilmoittaa, että silloin jälkitarkastuksessa sanottiin saajapariskunnalla raskauden alkaneen! ^^

Että sillä viissiin, toivottavasti menee ihan loppuun asti, I'm so happy for them!