Tänä aamuna oli sitten tulva meneillään. Pato oli ilmeisesti murtunut yön aikana tuolla jossain mun sisälläni, ihan varmasti sen hormoniaineen rohkaisemana (hormonihulluudessahan tehdään vaikka mitä jännää, eiköstä vaan). Ikinä näiden 10 vuoden aikana ei ole ollut yhtä runsasta vuotoa, joten ei voi muuta kuin vetää johtopäätös että se oli eilisillan aikaansaannosta.
Ennakko-odotukset tästä päivästä oli vähän sellaiset, että mieliala heittelehtisi ynnä muuta kivaa, mitä nyt yleensä hormonien toimintaan liitetään (varsinkin naisten osalta), mutta en kyllä huomannut yhtään mitään erityistä. Päinvastoin, olo oli mitä seesteisin! Pienet sille siis.
Äsken tuli otettua produktion toinen pistos, ja täytyy kyllä myöntää että meni huomattavan paljon paremmin mitä eilen! En hajottanut liuospulloa vaikka niin pelkäsinkin, katkesi nätisti siitä mistä pitikin. Eilisestä viisastuneena ei tarvinnut yrittää kymmentä kertaa saada nesteitä menemään ja pysymään ruiskussa sisällä. Itse pistoskin meni vaivatta, ilman minkäänlaista suurempaa epäröimistä. Eniten kyllä pelottaa aina se aineen meneminen kehoon, se kun ikävästi kirvelee vähäsen. Mikäli olette ottaneet joskus jotain rokotusta käsivarteen tai muualle, niin tiedätte varmaan miltä tuntuu. Tosin tämä taitaa olla huomattavasti laimeampaa niin sanotusti.
Tätä kirjoittaessa on tuntunut muutamia pienen krampin oloisia tuntemuksia tuolla alavatsan tienoilla.. pewottawaa.. Ehkäpä se on ihan normaalia. Ainakin toivotaan niin. No problems today.
Hyviä illanjatkoja!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti